sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Anna lapselle raitis joulu

Olen tästä jo jutellut parhaiden kaverien kanssa, mutta onpa se tännekin hyvä kirjoittaa - jos ei muuten niin itselle muistiin.

Joulu meni ihan kohtalaisesti, tehtiin sapuskat syötiin, pukki kävi ja saatiin paljon lahjoja. Lapset oli tyytyväisiä ja samalla ihan täpinöissään ja kireitä kuin viulunkielet. Jännitti niin paljon. Niin jännitti muakin - että mitenkäs näiden meidän sukulaisten kanssa taas käy. Ja niin kävikin...

Anopilla oli jouluaattona (meillä) piilopullo jolla se veti itsensä överiin. Hänen onnensa, että mulla oli niin paljon touhuttavaa etten huomannut ennenkun vasta vähän ennen heidän lähtöään. Anopin sisar tuli joulukahville ja toi mulle viinipullon. Kun en heti sitä avannut niin vaati mun miestä avaamaan ja sitten joikin sen itse. Sitten ne rähisivät ja avautuivat keskenään. Aviomiehen sisko ja sen miesystävä toivat myös viinipullon ruokaa varten ja sisko varsinkin kovasti pyyteli ja kärtti meiltä että tarjottais alkoholia. Kaikkihan ne tietää että meillä on kaapit täynnä virontuliaisia ja ties mitä ja joita me ei edes itse saada juotua. No - melkoista menoa. Onneks meni kohtalaisen hyvin ja  luulen että lapsetkaan eivät vielä kovasti reagoineet paitsi ihan siinä lopussa.

Joulupäivänä mentiin vuorostaan anoppilaan syömään ja se loppui siihen, että kolmen tunnin session jälkeen anoppi sammui tuolille. Sitä edelsi itkunsekainen sepustus ja avautuinen.

Mun hyvä ystävä sanoi kun ihmettelin sitä miten viime joulu meni niin hyvin, että se oli yllätys et me ei tarjottu alkoholia. Nyt tänä jouluna hoksasivat tuoda omat pullonsa mukaan. Hyvä puoli tässä on se, että aviomieskin vihdoinkin reagoi tähän asiaan (tähän asti on vaan naureskeltu ja hyssytelty asialle). Nyt on mietinnässä, että miten joulut tulevina vuosina järjestetään - onko edes sukujouluja kun ei tässä ole mitään järkeä. Onhan se hienoa että koko suku kokoontuu ja ollaan yhtä suurta perhettä, mutta jos tuota viinanlitkimistä ei saa poistettua niin sitten on vaan kehitettävä oma jouluperinne meidän perheen kesken.

Onko tämä postaus huonoa huumoria? Ei, kyllä tämä ihan totta on. Onneksi suurin osa joulusta meni hienosti ja tunnelmallisesti ja noiden alkoholistienkin kanssa pärjää hyvin tiettyyn pisteeseen asti.

Oma äitini kuulemma veti maniat ja siihen perään taas depressiivisyyskohtauksen eikä ole muistanut meitä jouluna, ei myöskään tyttären 1-vuotissynttäreitä jotka oli eilen. Mutta sama se, olen sentäs väleissä veljen kanssa niin tiedän vähän et mitä sinne kuuluu ja et miten veli jakselee. Yllättävän aikuismaisesti tolleen 16-vuotiaaksi - mutta ei sekään hyvä asia ole.

Mielessäni soi vaan Juicen sika-biisi. Se sopis tänne meidän sukulaissikojen joukkoon. Osa porukasta ei ole tervetullut tänne enää koskaan.

2 kommenttia:

  1. Toivon teidän lasten puolesta, että sekä sinä että sun miehesi muistatte tuon päätöksen. Ei lasten, eikä kyllä teidänkään, tarvitse katsoa tuollaista örvellystä, ei ikinä.

    Voimia <3

    VastaaPoista
  2. Saara sepä se. Olen antanut tämän uusiutua koska viime joulu meni taas vaihteeksi hyvin. Mutta nyt olen kaikille sukulaisille keitä olen nähnyt joulun jälkeen, sanonut suoraan mitä mieltä olen ja sanoin myös että ei ole tänne tulemista muuta kun ilman pulloja. Mutta kyllä sä Saara ymmärrät, että tommoset salapullosysteemit on aika hankalia, tälläkin kertaa anopin salaryypiskely meni multa oikeasti vähän ohi ennenkun oli ihan tolkuttomassa kunnossa. Meidän täytyy keksiä nyt oma uusi tapa viettää joulua.

    VastaaPoista