Tuommoinen ajatus on viime päivinä pyörinyt päässä. Kun olen niin voimakkaasti halunnut nykyisestä ammatistani eroon ja tekemään jotain hoiva yms. työtä, niin entäs sitten näin?
Olenhan mä vapaaehtoistyötä tehnyt jo varmaan 10 vuotta koko ajan töiden ohella ja nyt olis mahdollisuus ihan oikeasti tehdä semmosta, mikä liippaa läheltä jo mielenkiintojani. Se on aika itsenäinen homma ja voi vapaasti miettiä kuinka usein tekisi.
Että jos kuitenkin jatkaisin projektipäällikön tehtävissä, mutta tekisin vapaa-ajalla sitten sitä itselleni tärkeämpää. Onhan tämäkin vaihtoehto? Voiko mielikuvani auttamistyöstä, kätilö psykkka tai mikä tahansa, olla liian valoisa ja jaksanko kuitenkaan sitä tehdä loppuaikaa työurastani? Ehkä jaksankin, mutta kuitenkin on tämmöinenkin vaihtoehto. Tuossa ajattelemassani vapaaehtoistyössä saisin jopa olla vauvojenkin kanssa tekemisissä, mikä minulle on aika tärkeää.
Nämä on haastavia aikoja. Juuri kuulin taas, että meidän kunnassamme mahdollisesti poistetaan kotihoidontuen kuntalisä joka tarkoittaisi aikamoista vaikutusta tulevan vuoden tuloihini. Miehelläni sattuu nousemaan palkka kyllä saman verran, mutta toisen elätettävänä oleminen ei tunnu hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti